keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Valkotakkinen täti

Syyskuun alusta lähtien olemme totutelleet poikien kanssa pieneen Montessoripäiväkotiin. Elias aloitti "eskarin" js Luukas "kerhon". Ajatelimme, että kielenoppimisen ja muun sopeutumisen kannalta poikien olisi nyt hyvä olla jossakin ryhmässä. Ihan helppoa sopeutuminen ei ole ollut, mutta pienin askelin eteenpäin.
Haastetta sopeutumiseen tuo myös se, että venäjällä päiväkodissa ei saa käydä jos on vähänkin nuhaa saati sitten yskää. Joka päivä päiväkodin eteisessä meitä heti vastaan tulee valkotakkinen rouva, päiväkodin oma sairaanhoitaja. Hän kysyy miten lapsi voi? Katsoo taskulampulla lapsen kurkkuun ja nenään. Kerran tulimme taikaisin kotiin, koska Elias yskäisi eteisessä. Lepäsimme sitten kaksi päivää kotona. Ja tänään saimme samanlaisen "lepokäskyn" Luukakselle. Suomessa pojalla olisi "terveen paperit".
Tässä on siis selkeä kulttuuriero. Suomessa joka lapsella vuotaa nenä päiväkodissa ja koulussa eikä se estä sinne menoa. Toki ei sekään ole hyvä. Olen sitä mieltä, että nuhan iskiessä, vaikka ei olisi kuumettakaan on lapsen hyvä pysähtyä ja levätä. Täällä tuntuu vaan siltä, että nuhaan suhtaudutaan jopa vähän hysteerisesti. Hoidetaan nuhaa ainakin kolmella eri nenäsuihkeella ja paheksuen katsotaan jos joku niistää julkisesti.  Me yritetään jotenkin elää tässä kahden kulttuurin välissä ilman paniikkia nuhasta.  ;)



perjantai 16. syyskuuta 2016

Taidetta pihoilla

Täällä pihojen ja talojen harmautta piristetaan monenlaisille väreillä. Kiviä ja penkkejä maalataan, kukkia istutetaan ja tehdään itse monenlaisia taideteoksia. Tässä muutama kuva niistä. Minua ne ainakin piristävät :)

Hieno kukkapenkki kerrostalon pihalla



Syntymäpäiväonnittelut kerrostalon pihalla

Koulun seinä oli kauniisti maalattu ja koristeltu.