lauantai 9. toukokuuta 2015

Voitonpäivä

Eilen saimme osallistua erään koulun voitonpäivän juhliin. Aikasemmin tällä viikolla kävimme tutustumassa tähän kouluun, jossa oppilaina on erityisoppilaita, joilla on jonkin asteinen kehitys- tai oppimishäiriö. Koulun ilmapiiri oli mahtava. Opettajat olivat ylpeitä työstään ja hyvin motivoituneita, vaikka olosuhteet eivät olleet lähelläkään suomalaista tasoa. Vierailun aikana vedimme lapsille leikkejä ja kerroimme hieman keitä olemme ja miksi olemme täällä. Vierailun jälkeen koulun rehtori kutsui meidät koulun voitonpäivän juhliin, joka siis virallisesti on tänään 9.5. Voitonpäivänä Venäjällä juhlitaan Puna-armeijan voittoa Suuressa Isänmaallisessa sodassa ja natsi-Saksan kukistumista, ja tietysti sitä, että Neuvostoliitto voitti ja vapautti Euroopan. Tänä vuonna tuosta voitosta on kulunut tasan 70 vuotta.

Mielelämme osallistuimme juhliin. Juhla koostui oppilaitten esityksistä ja kuvaesityksistä. Oppilaat olivat harjoitelleet lauluja, tansseja ja runoja, joissa kaikissa muisteltiin sota-aikaa. Pääpuheen piti sotaveteraani, joka joutui rintamalle vuonna 1943. Juhla oli hyvin juhlallinen ja koskettava. Oppilaitten esitykset olivat todella liikuttavia. Juhla päättyi siihen, että menimme ulos ja vapautimme "rauhankyyhkyset". Opettajat olivat askarrelleet paperikyyhkysiä, jotka oli sidottu ilmapalloon narulla. Sitten ilmapallot vapautettiin ja kyyhkyset nousivat hitaasti taivaalle.

Juhlan jälkeen kiittelimme, että saimme osallistua koulun juhlaan. Huomasin, että koulun opettajille oli tärkeää, että osallistuimme heidän juhlaansa. Osallistumalla osoitin kunnioitusta heitä ja heidän menneisyyttä kohtaan. Luulen, että saamme jatkaa yhteistyötä tämän koulun kanssa.

Kuitenkin itselläni oli hieman ristiriitainen olo, joka liittyy kokonaisuudessaan tähän Voitonpäivän juhlintaan. Oikeastaan olo oli hiukan surullinen. Kansakunta, jonka itsetunto rakentuu 70 vuotta sitten pääättyneeseen sotaan, on jollain tavalla eksyksissä. Katse on käännetty menneisyyteen, vaikka sen pitäisi olla tulevaisuudessa. Voitonpäivän alla olen törmännyt iskulauseeseen:" Yksikään ei unohda, mitään ei ole unohdettu." Mielestäni parempi motto olisi:"Kaikkea ei tarvitse unohtaa, mutta kaikki on annettu anteeksi." Parempi olisi hiukan unohtaa ja antaa anteeksi ja mennä eteenpäin. Tuntuu, että Venäjällä toinen maailman sota ei päättynyt vuonna 1945, vaan se on jatkui vielä pitkään Neuvostoliiton aikana, eikä sodan aikaisia asioita olla päästy rehellisesti käsittelemään. Venäläisiä kuoli toisen maailman sodan aikana lähes 20 miljoonaa. Kaiken kaikkiaan toisen maailman sodan aikana kuoli yli 50 miljoonaa ihmistä. Kuka siis voitti? Ei kukaan. Sillä sodassa ei koskaan ole voittajia, on vain toinen toistaan surullisempia ihmiskohtaloita, joiden jäljet ovat vielä näkyvissä 70-vuotta sodan jälkeenkin. Sodassa ei ole voittajia, vain häviäjiä. Kuitenkin näille koulun oppilaille ja opettajille tämä juhla on tärkeä. Ja olen iloinen siitä, että juhlassa korostettiin myös rauhan näkökulmaa. Siksi toivoisin, että tämän päivän nimi olisikin Rauhanpäivä, eikä Voitonpäivä. Ehkäpä nimi on muutettu 70 vuoden päästä... Rauhaa kaikille ja hyvää Eurooppa-päivää!