sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Siperian kevättä

Viime viikonloppuna olin koko viikonlopun kotona lasten kanssa. Olimme juuri torstaina ja perjantaina tehneet onnistuneesti  kielikokeet(1сертификационныи уровень.) Markus lähti suoraan kielikokeeen jälkeen ajamaan kohti Omskia. Omskissa hän piti la nuorten illan ja sunnuntaina saarnasi. Minä olin lasten kanssa viikonlopun kotona. Poikkeukselisesti emme menneet edes kirkkoon, koska su aamulla satoi. Olin myös aika väsynyt kokeen jälkeen. Kieltä opiskellessa koen todella olevani alueella, joka ei ole omani. En ole koskaan ollut hyvä kielisssä, joten en täälläkään saa loistaa taidoillani. Koetta aika paljon jännitin, mutta siitä selvisin. Olen tyyttyväinen ja onnellinen. Tärkeintä minulle on kuitenkin käytännön selviäminen kielen avulla ja työn tekeminen. Että osaisi kertoa Jeesuksesta... vielä tarvitaan paljon uusia sanoja ja käytännön harjoitusta...
Paljon harjoiteltiin koetta varten... 

Jännittyneet kokeen tekijät

Markus palasi sunnuntai iltana myöhään kotiin ja minä vuorostani lähdin keskiviikkoiltana yöjunalla Omskiin, jossa teimme yhdessä työtä Valjan kanssa.  Kävimmme läpi tavaroita, joita saimme Suomesta. Kiitos vielä Lohjan seurakunta, kummini Kirsti ja kaikki te ihmiset, jotka olitte tavaroita kerännet. Valja oli oikein iloinen ja kiitollinen kaikesta materiaalista. Suunnittelimme Valjan kanssa heinäkuulle asti kerhoihin teemat, sisältöjä ja teimme askartelumallit. Hienointa oli nändä kuinka Valja on todella paljon saanut itseluottausta omaan työhönsä. On hienoa kuulla
hänen sanovan "Ton mä osaan, tää on ihan helppo. Työskentelimme iltaan asti ja seuraavana aamuna matkustin päiväjunalla takaisin kotiin. Kävi niin onnekkasti, että tällä kertaa sain olla ihan itsekseen junan kupee-hytissä. 9h lukien, nukkuen ja vain omissa ajatuksissa... Tuntui levolta!

Valja onnellisena kaikista kerhotarvikkeista

"Oi kuinka hyviä vaatteita..." 

Omskin seurakunnan kirkkoherra  Igor Kreos yllätti meidät naiset valmistamalla meille lounasta. Mahtava yllätys ! 

Lepohetki junassa

Seuraavana päivänä eli siis eilen  lähdimme heti aamusta tutustumaan Annin kouluun. Olimme netistä löytäneet yksityisen  koulun, jossa kävimme jo kerran Markuksen kanssa kahdestaan rehtorin kanssa juttelemassa. Koulu vaikutti lupaavalta siksi halusimme mennä sinne uudestaan Annin kanssa. Eilen siellä oli avoimet ovet. Kuulimme oppilaiden esityksiä, rehtorin puheen, lounastimme yhdessä toisten vanhempien kanssa ja he kertoivta kokemuksia koulusta. Annikin löysi itsellen kaverin, jonka kanssa jo pelasi lautapeliä. Päivän päätteksi olimme vakuuttuneita koulusta ja ilmoitimme Annin sinne. Olen tosi kiitollinen, että Annin kouluasia on nyt ratkaistu. Tämä koulu oli jotenkin ihan todellinen rukousvastaus, en edes tiennyt että tällaista koulua venäjältä voisi löytyä.

 Ensinnäkin koulu sijaitsee kunnallisen koulun yläkerroksessa, siis tavallinen venäläinen koulu. Koulu on maksullinen, mutta ei eliittikoulu.. Hinta siis puolet pienenmpi kuin eliittikoululla. Parasta koulussa on se, että jokaisella luokalla on vain 10oppilasta. Koulussa vallitsee myös ajatus lapsen omasta motiivista lähtevästä oppimisesta. Esim. rehtori puheessaan painotti sitä kuinka 5-6v.ei tarvitse osata lukea, heidän ei kuulu "opiskella" lukemista heidän kuuluu leikkiä. Täällä yleinen ajatus (ainakin Annin nyk. päiväkodissa) tuntuu olevan todella tärkeää, että lapsi osaa jo lukea mennessään kouluun. Koulussa luokassa pulpetit ovat ringissä ja he opiskelevat paljon keskustelemalla ja tekemällä itse. Syksyllä koulu myös alkaa koko koulun yhteisellä kolmrn päivän leirillä, johon koko koulu osallistuu ja jossa oppilaat ryhmäytyvät. Koulussa on vajaa 100 oppilasta. 1-9lk. Kyselin monilta ihmisitä yliopistolta ja Annin päiväkodin vanhemmilta vinkkejä hyvään kouluun. Kukaan ei maininnut tätä koulua vaan kaikki mainitsivat kouluja, jotka ovat todella vaikeita ja tahti opsikelussa on kova. Tässä koulussa opetusmenetelmä on pehmeämpi, mutta sanoisin että lähempänä meidän suomalaista ajattelutapaa. Katsotaan mitä Annin ensimmäinen kouluvuosi tuo tullessaan. Mutta nyt ainakin hyvä ja kiitollinen mieli asiasta.

Tokaluokkalasiten esitelmiä hyönteisistä

1.lk luokkahuone. Anni uuden kaverinsa kanssa. 

Ylpeä tuleva koululainen

Annin koulu. Onhan se vähän ruma... ;)

Kiipeilytelineet olivat hyvät



Koululta kiiruhdimme kotiin, koska meille oli tulossa taas opiskelijoita kokkailemaan. Tällä kertaa valmistimme b
ulgarialaista ruokaa. Ilta oli mukava  ja taas oli niin hyvää ruokaa. Laulettiiin yhdessä lauluja ja lopuksi rukoiltiin Isä Meidän rukous. Tänä aamuna suurin osa opiskelijoista tuli kanssamme kirkkoon. Markus saarnasi ja minä pidin "minipyhiksen."  Opetuksen valmistaminen pyhäkouluun venäjäksi vie vielä aikaa. Jos valmisteluaikaa ei ole pidän lapsille kuitenkin tämän "minipyhiksen" rukous, laulu, Raamatunteksti ja yhteinen askarteluhetki. Lapset ovat kuitenkin niin pieniä, etteivät jaksa koko aikaa osallistua jumalanpalvelukseen.


Kevät on tullut Siperiaan. Lämmintä on ollut jo parhaimpina päivinä yli +20 ja aurinko on paistanut. Hiekkarannat ovat kuitenkin vielä tyhjät. :)