tiistai 25. helmikuuta 2014

Kuulumisia



Suomen loman jälkeen olemme olleet Omskissa jo yli 3viikkoa. Suomessa oli mukavaa ja saimme oikeasti levätäkin. Suomessa oli niin rauhallista.. Helsinkikin tuntui niin rauhalliselta kaupungilta. Täällä kun melkein jokaisella bussipysäkilläkin soi radio, kahviloissa, ravintoloissa ja kaupoissa soi musiikki niin ei siinä paljon sielu lepää. Metsääkään ei lähimaastossa ole.

Suomessa ehkä ensimmäisen kerraan oikeasti ymmärsin, että emme saa samalla tavalla olla mukana rakkaiden ihmisten elämässä  jos asuisimme suomessa. Toki se ollut selvää alusta lähtien, mutta ehkä nyt vasta se alkaa tulla todelliseksi ja onhan se haikeaa...Onneksi nykyaikana on kuitenkin skype voidaan pitää yhteyttä.  Iloitsemme siitä myös, että voidaan puolin ja toisin matkustaa toistemme luokse. Nyt Mummi (Helvi Uotila-Marin äiti)ja Mamma (Ritva Vartiainen-Markuksen äiti) jo kovasti suunnittelevat kevätmatkaa tänne Omskiin. Heitä jo kovasti odotamme.
Kielenopiskelu tuntui heti loman jälkeen taas eri tavalla sujuvan. Aivot olivat selvästi saaneet levätä. Mutta niin nopeasti ne myös väsähtävät! Nyt jo kolmen viikon opiskelujen jälkeen tuntuu taas niin vaikealta ja väsyttävältä. Mutta vaikka kielitunnit tuntuvat vaikeilta,  täytyy ottaa ilo irti siitä, että käytännössä kuitenkin pystyy jo omia asioita hoitamaan. Esimerkiksi eilen olin Annin kanssa lääkärissä kahdestaan ja tänään peruin puhelimessa Annin lääkäriajan. Kyllä oli hieno olo, kun onnistuin :)

Ilma on ollut kaunis. Aurinko on todella kirkkaasti paistanut miltei joka päivä. Kylmää on kuitenkin ollut, -30 monestikin. Kirkossakin on ollut paljon vähemmän ihmisiä johtuen ihan kylmästä ilmasta. Lapset ovat jonkin verran sairastelleet ihan perus flunssaa, joka on hieman pitkittynyt. Erityisesti Luukaksen keuhkot ovat rohisseet sen verran, että ollaan nyt oltu aika varovaisia kylmällä ilmalla ulkoilemaan. On tietty tylsää kun ei pääse ulos. Nyt Annilla on korvatulehdus ja kuumetta. Toivottavasti nyt muut pysyvät terveinä.

Anni on taas tykännyt käydä päiväkodissa. Luukas on viihtynyt lastenhoitajamme Katjan kanssa. Eliaksen kanssa on taas ollut hieman sopeutumisvaikeuksia. Pyydänkin taas rukoilemaan erityisesti Eliaksen puolesta. Hänellä yritän nyt löytää jotain kerhoa tms. jossa voisi käydä. Myös sellainen äiti-lapsi kerho tai harrastus voisi olla hyvä. Tähän asti mitä olen netistä löytänyt, on kaikki ollut vanhaa tietoa eli hieman huonosti täällä näitä nettisivuja päivitellään.

Viime syksynä sain tutustua naapuriimme Olesjaan ja hänen 5v. poikaansa Arsenieen. Olesja on ollut kovin masentunut ja ennen Suomeen lähtöä hän yllättäen katosi niin, etten saanut häneen yhteyttä. Olin huolissani ja kovasti muistimme häntä rukouksin. Nyt kun palasimme Suomesta hän soitti minulle, että oli joutunut sairaalaan masennuksen ja anorektian vuoksi ja oli nyt päässyt takaisin kotiin. Olemme nyt käyneet muutamia kertoja yhdessä kävelyllä. Kiitos aihe on se, että nyt hän onneksi saa viikottaista apua. Muistakaa Olesjaa rukouksin. Hänellä on kyllä raskasta.

Vielä yksi kiitosaihe! Emme ole oikein viihtyneet tässä uuden kotimme (siis mihin syksyllä muutimme) pihalla. Lähialueeltakaan en ole oikein löytänyt sellaista pihaa, jossa voisi tavata muita äitejä ja lapsia. Nyt sitten se piha vihdoin löytyi ja vielä ihan läheltä.:)  Olin kyllä nähnyt pihan, mutta siinä on aidat ympärillä ja portti, joten luuulin, että sinne ei voi mennä. No yksi ilta lähdin sitten vain Eliaksen kanssa ulos ja jo rappukäytävässä törmäsimme toiseen naapuriimme lapsen kanssa ja hän halusi näyttää minulle tästä läheltä uuden pihan, jossa he viihtyvät.  Heti tuolla pihalla törmäsin useampaan nuoreen äitiin lapsiensa kanssa, jotka toivottivatt minut tervetulleeksi. Pihalla oli jopa yksi lapsi Annin päiväkodista ja äiti joka käy Saksalaisessa kirkossa siis myöskin Luterilaisessa kirkossa. Jotenkin oli kyllä todella ihmeellisten kohtaamisten ilta. Oikein odotan kevättä ja lämpimimpiä ilmoja, jotta pääsemme pihalle taas niin, että siellä on muitakin. :) Vielä kun osaisi jotain uutta jutella... Kieli on avain kaikkeen!

Tänään alkoi Siperian rovastikunnan paimenten kokous. Markus osallistuu kokoukseen. Kokouksessa luennoi Reijo Arkkila. Hän ja Ville Melanen olivat meillä muutaman päivän ennen kokousta. Oli oikein mukavaa pitää vieraita. Lapset tykkäsivät myös kovasti. Leijonaakin metsästettiin Reijon johdolla. :)

Muistakaa kokousta ja meitä rukouksin. Kiitos kun olette <3

Siunauksin, Mari