tiistai 5. marraskuuta 2013

Lääkkeitä moneen vaivaan

Sairastaminen on aina tylsää ja raskasta. Niin tälläkin kertaa. Heti Minusinskin-reissun jälkeen lapset sairastuivat vatsatautiin ja sairastaessa on kulunut lähes viikko.Vaikkakin sairastaminen on raskasta, on se kuitenkin aina toisaalta pysähtymistä. Miten paljon viime päivinä kerkesinkään pelata, piirtää, muovailla, leikkiä lasten kanssa. Päiväunetkin tuli nukuttua useampaan kertaan. Sunnuntaina vain Markus lähti kirkkoon. Minä ja lapset pidimme kotikirkon. Laulettiin, rukoiltiin, luettiin lasten Raamatusta pätkä, tanssittiin ja lopuksi vielä muovailtiin. Oli mukavaa :) Suosittelen kaikille!
Täällä lasten sairastaminen on myös henkisesti raskaampaa kuin Suomessa. Aina sitä miettii mitä jos onkin kyse jostakin vakavammsta taudista. Mennäänkö lääkäriin?  Missä vaiheessa? Saako hoitoa? Monta kysymystä jyllää mielessäni. Onneksi nämäkin kysymykset saan viedä rukoillen Jumalalle. Sairastaessa sitä myös pysähtyy eritavalla Jumalankin eteen.

Tänään saimme vihdoin ja vimein jatkaa opiskeluja. Kyllä arki tuntuukin sitten taas ihan juhlalta! Oli taas mukava nähdä Allaa ja Katjaa. Tänä aamuna tajusin kuinka tärkeä osa heillä on meidän arkea. Oikeastaan heidän ansiosta koemme kuuluvamme tänne, koemme ettemme ole yksin, koemme jopa huolenpitoa heidän taholtaa, vaikkakin välillä esim. ohjeet sairauden hoitoon voivat huvittaa. Tänä aamuna Markus oli väsynyt ja yski. Hän sai heti ohjeeksi soseuttaa banaani kuumaan veteen ja juoda se sitten niin varmasti yskä lähtee. Meitä hieman huvitti ja totesimmekin yhteen ääneen, että joka päivä saamme aina uudet hoito-ohjeet milloin mihinkin vaivaan. Vielä emme tätä ohjetta kokeilleet, kun ei meillä ollut banaania, mutta te siellä yskästä kärsivät ystävät Suomessa kokeilkaa ihmeessä!  :)

Aamulla oli myös ilo nähdä kuinka paljon lapset odottivat Katjan tuloa ja kuinka paljon Luukas halusi olla vain Katjan sylissä. Silloin on myös itselläkin helppo olo opiskella ja jättää lapset Katjan hoitoon. :)

Niin arki olisi mukavaa, jos vain saisimme jatkaa arjen eloa täällä. Iso rukousaihe taas kerran; MAASSAOLOLUPA! Me saamme olla täällä 15.11. asti eli  vain reilun viikon mikäli maassaololuvasta ei mitään kuulu. Huomenna asiaa vielä selvitellään. Rukoilkaa nyt, että lupa tulisi tai tulisi edes vastaus mikä on tilanne?  Ei voi kun luottaa... vaikka asia harmittaa ja turhauttaa. Vaikea on, kun ei pysty oikein asennoitumaan mihinkään suuntaan.. Ensi viikolla opiskellaan täällä? eikun lennetään Suomeen? Mitähän tässä tapahtuu...? Niin ei voi kun luottaa, Jumala tietää.


Kiitos rukouksista.