keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Ratikalla päiväkotiin ja muita arjen ihmeitä.

Annin ensimmäinen päiväkotipäivä. Jee vihdoin se alkaa!! :)
Päiväkodin pihalla

Olemme nyt todella kaupunkilaisia, kun ajamme ratikalla päiväkotiin. Anniakin nauratti tämä :) Uusi kotimme on ratikkaraitin varrella. Päiväkotimatka ei ole pitkä vain yhden pysäkin verran, joten sen voi hyvin kävelläkin, mutta nopeamminhan se ratikalla sujuu mikäli ratikka osuu kohdalle. Ensimmäisen kerran kun teimme matkan kävellen mietimme voisiko Anni ajaa päiväkotiin pyörällä. Matkan puolessa välissä totesimme jo, että tiessä on enemmän sellaisia talutettavia kohtia kuin ajettavia. On kuoppia, isoja kynnyksiä, roskaa, polkua.. joten päädyimme siihen, että pyöräily saapi jäädä. Etsitään pyöräilyyn sopiva paikka, jostakin muualta.

Päiväkoti on todella viihtyisä ja avara. Lapsille on monenlaista ohjelmaa. On englantia, matikkaa, tanssia, musiikkia. Välillä tuntuu siltä, että Anni aloitti eskarin tai ehkä tuota voisi jonkinmoiseksi "pikkukouluksi" kutsua. Erityisen iloinen olen siitä, että päiväkodilla on kuitenkin oma viihtyisä piha ja he ulkoilevat mikäli sää on hyvä. Sateella tai kylmällä ilmalla pysytään kuitenkin sisällä. Tuosta kylmästä en tiedä sitten miten talvella tehdään. Monesti olen huomannut, että auringon paistaessa ulkoillaan ja pilvisellä säällä taas ei. Aurinko kyllä lämmittääkin täällä ihan eritavalla kuin Suomessa.
Anni käy nyt päiväkodissa 3krt/viikossa klo 9-13. Päiväkodin tädit ovat kovasti sitä mieltä, että Anni viihtyisi koko päivänkin, miksei voisi olla? Onneksi ymmärtävät kuitenkin sen että uusi paikka ja kieli kuitenkin Annia väsytttää. Parempi aloittaa nyt kevyesti, katsotaan sitten myöhemmin miten jatketaan.

Jos lapsella on nuha päiväkotiin ei saa mennä.  Suomessa miltei jokaisen lapsen nokka vuotaa erityisesti talvella. Täällä nuhaa suhtaudutaan paljon hysteerisemmin. Minusta nuhaa on kyllä hyvä hoitaa, laittaa nenätippoja, pysähtyä vähän huilimaankin, mutta kohtuus kaikessa.
 Raskainta arjessa on, jos lapset sairastavat. Onneksi täällä kyllä pääsee lääkäriin ja ovat ihan hyviä ja siistejä klinikoita. Mutta hoito on kuitenkin erilaista ja lääkkeitä määrätään paljon enemmän. Me sitten itse hieman sovellamme konsultoiden Suomeen mitä lääkettä on tarpeellista antaa. Onneksi on myös google, josta löytyy monta hyvää neuvoa pikku vaivoihin :)

Lapset ovat oppineet tosi paljon venäjää lastenhoitajamme Katjan kanssa. Päiväkodissa sanottiin, että Anni ymmärtää tosi paljon. On vielä arka itse puhumaan. Kotona Elias on rohkeampi sanomaan sanoja, joita jo osaa. Ja miten hienosti lapset lausuvat sanat. Voi kunpa se lausuminen sujuisi itseltäkin yhtä helposti. Itse kun puhuu kaiken niin suomalaisittain.

Lapset ovat siis yllättävän hyvin sopeutuneet tänne kesän jälkeen. Eliakselle muutokset taitavat olla kaikkein raskaimpia. Tietysti nyt on outoa, kun Anni on päiväkodissa. Eliaskin haluaisi mennä. Muistakaa nyt erityisesti Eliasta taas sopeutumaan uuteen tilanteeseen.

Tässä vielä sekalaisia kuvia. Siunausta syksyyn!



Piha ja taustalla uusi koti

"Mummon pojan" kanssa leikkejä. 

Tie lähikauppaan. Kukkia on paljon. Mietin aina, että kukahan niitä hoitaa.

Teinit takapenkillä. Matkalla Orlovkaan.

Lasten juhlat Orlovkassa. Lapset esittävät ohjelmaa.

Kakkua ja muuta herkkua

Mummoja tervehtimässä.  Ja niin paljon ihania kukkia...

Valjan ja Tarjan kodin rappusilla. Kuvassa myös Valera-diakoni


Kylätyöhön Tarjalle hankittiin Lada, jota myös me välillä käytämme.


Minä osaan jo kävellä. Tässä harjoittelen kiipeilyä. Ymmärrän myös venäjää :)