lauantai 17. elokuuta 2013

Kotona

 Kesällä Tykkimäen huvipuistossa huomasimme kuinka Annista (melkein5v.)on kasvanut varsinainen hurjapää. Hän nauttii jo vauhdista ja korkeista paikoista. Itsestäni huomasin, että minulle on todellakin käynyt aivan päinvastoin. Siinä kohtaa missä Anni nosti kädet ilmaan ja sanoi wooou, minä mietin kuinka käy jos turvakaide edessäni yhtäkkiä aukeaakin ja samalla kauhistelin korkeutta jossa olimme. 
Saman tunteen koin kun lensimme lentokoneella tänne Omskiin. Minä ennen niin nautin lentämisestä erityisesti nousuista ja laskuista, nyt lentokoneen lähtiessa Pietarista minua lähinnä hirvitti ja rukoilin. Kesken lennon jouduimme laittamaan turvavyöt kiinni, huonon sään vuoksi kone "pomppi" ilmassa. Silloin mieleeni nousi kaikkia Raamatunkohtia "Sinä päästit minut turvaan, sinä olet vuorilinnani, Jumala sinuun minä turvaan..." Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat, minun rakkauteni sinuun ei järky..." "Missä olenkin, minne menekin sen sinä tiedät..."  jne...
 Raamatunlauseet rauhoittivat mieltäni ja sain kokea rauhaa ja jopa iloa lentokoneen kaartaessa Omskin yllä ja laskeutuessa kentälle. Niin se Jumala hoitaa Sanallaan. 

Kiitollisin mielin olemme siis palanneet kotiin Omskiin ja iloinneet siitä, että lapsetkin kokivat tulleensa kotiin. Monta käytännön asiaa on nyt hoidettava ja pyydämmekin nyt rukousta arjen asioiden puolesta ja meille viisautta ja voimia niiden hoitamiseen.

Olen kiitollinen myös teille, jotka olette tänne blogiin/facebookiin laittaneet Raamatunkohtia. Ne aina hoitavat ja rohkaisevat. :)

Mari

" Heittäkää kaikki murheenne Hänen kannettavakseen, sillä Hän pitää teistä huolen" 1.Piet.5:7