sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Valoa tiellä

Kiitolisin mielin voi katsoa vuotta 2013. Vuosi on ollut raskas, mutta todella antoisa ja ihmeellinen. Olemme saaneet muuttaa ja asettua tänne Siperiaan. Vielä maassaololuvan saaminen antoi meille varmistuksen siitä, että todella olemme oikealla tiellä. Venäjälle tänne Siperiaan Jumala on meidät kutsunut ja haluaa meidän täällä työskentelevän. Tiestä on tullut tutumpi. Reilun puolen vuoden aikana olemme saaneet hieman oppia tuntemaan kulttuuria, kieltä ja ihmisiä. On nähnyt väläyksiä ihmiset iloista ja suruista. Sen olemme saaneet huomata, että surut ovat suuria ja ihminen on rajallinen auttamaan. Onneksi Jumala on suuri ja kaikkivaltias. Hän pystyy auttamaan ja on lähellä jokaista ihmistä. Jumala tuo valon synkimpäänkin elämään ja hetkeen. Jouluna saamme jokainen erityisesti pysähtyä tämän valon äärelle. Saamme levähtää Jeesus-lapsen luona. Jeesuksen syntymä tuo todellisen valon meidän jokaisen elämään. Muistetaan rukouksin niitä ihmisiä, jotka eivät tätä valon lähdettä vielä tunne ja viedään sanomaan Jeesuksesta eteenpäin.   Kiitos sinulle ystävä tästä vuodesta. Yhdessä saamme tätä työtä tehdä.

Rauhallista joulun aikaa ja siunausta vuoteen 2014!




















Kiitos kaikista joulukorteista ja paketeista. Ne ilahduttivat kovasti! :)

tiistai 12. marraskuuta 2013

On aihetta juhlaan!


Me Tien kulkijat saamme jatkaa kulkuamme täällä Venäjän maalla. Saimme tänään tiedon, että me saamme maassaololuvan :) Tämä on iso kiitosaihe. Nyt elämämme voi asettua tänne. Maassaololuvalla voimme asua täällä noin.3-vuotta ilman, että tarvitsee hakea mitään viisumia Suomesta.

Kiitos kaikille rukouksista.

"Hän joka teitä kutsuu on uskollinen ja pitää lupauksensa" 1.Tess.5:24

perjantai 8. marraskuuta 2013

Pikainen päivitys

Tässä pikainen viesti tännekin, jotta olette ajantasalla meidän maassaololupaprosessissa. Eli keskiviikkona meille kerrottiin, että " Odottakaa ensi tiistaille, silloin on EHKÄ valmista" Eli tässä nyt meidän kärsivällisyyttä koetellaan ja me nyt sitten vain odotamme. Hyvää oli kuitenkin ettei tullut mitään kieltävää vastausta ja voisi jo luulla?, että luvan saamme, mutta milloin on vielä kysysmerkki? Kerron sitten kuinka kävi.
Kiitos rukouksista ja mukavaa viikonloppua kaikille!
Rukouskirjeemme on matkalla. Mikäli et ole vielä rukouskirjelistalla ja sen haluat saada niin laitathan viestiä meille.

-Mari

tiistai 5. marraskuuta 2013

Lääkkeitä moneen vaivaan

Sairastaminen on aina tylsää ja raskasta. Niin tälläkin kertaa. Heti Minusinskin-reissun jälkeen lapset sairastuivat vatsatautiin ja sairastaessa on kulunut lähes viikko.Vaikkakin sairastaminen on raskasta, on se kuitenkin aina toisaalta pysähtymistä. Miten paljon viime päivinä kerkesinkään pelata, piirtää, muovailla, leikkiä lasten kanssa. Päiväunetkin tuli nukuttua useampaan kertaan. Sunnuntaina vain Markus lähti kirkkoon. Minä ja lapset pidimme kotikirkon. Laulettiin, rukoiltiin, luettiin lasten Raamatusta pätkä, tanssittiin ja lopuksi vielä muovailtiin. Oli mukavaa :) Suosittelen kaikille!
Täällä lasten sairastaminen on myös henkisesti raskaampaa kuin Suomessa. Aina sitä miettii mitä jos onkin kyse jostakin vakavammsta taudista. Mennäänkö lääkäriin?  Missä vaiheessa? Saako hoitoa? Monta kysymystä jyllää mielessäni. Onneksi nämäkin kysymykset saan viedä rukoillen Jumalalle. Sairastaessa sitä myös pysähtyy eritavalla Jumalankin eteen.

Tänään saimme vihdoin ja vimein jatkaa opiskeluja. Kyllä arki tuntuukin sitten taas ihan juhlalta! Oli taas mukava nähdä Allaa ja Katjaa. Tänä aamuna tajusin kuinka tärkeä osa heillä on meidän arkea. Oikeastaan heidän ansiosta koemme kuuluvamme tänne, koemme ettemme ole yksin, koemme jopa huolenpitoa heidän taholtaa, vaikkakin välillä esim. ohjeet sairauden hoitoon voivat huvittaa. Tänä aamuna Markus oli väsynyt ja yski. Hän sai heti ohjeeksi soseuttaa banaani kuumaan veteen ja juoda se sitten niin varmasti yskä lähtee. Meitä hieman huvitti ja totesimmekin yhteen ääneen, että joka päivä saamme aina uudet hoito-ohjeet milloin mihinkin vaivaan. Vielä emme tätä ohjetta kokeilleet, kun ei meillä ollut banaania, mutta te siellä yskästä kärsivät ystävät Suomessa kokeilkaa ihmeessä!  :)

Aamulla oli myös ilo nähdä kuinka paljon lapset odottivat Katjan tuloa ja kuinka paljon Luukas halusi olla vain Katjan sylissä. Silloin on myös itselläkin helppo olo opiskella ja jättää lapset Katjan hoitoon. :)

Niin arki olisi mukavaa, jos vain saisimme jatkaa arjen eloa täällä. Iso rukousaihe taas kerran; MAASSAOLOLUPA! Me saamme olla täällä 15.11. asti eli  vain reilun viikon mikäli maassaololuvasta ei mitään kuulu. Huomenna asiaa vielä selvitellään. Rukoilkaa nyt, että lupa tulisi tai tulisi edes vastaus mikä on tilanne?  Ei voi kun luottaa... vaikka asia harmittaa ja turhauttaa. Vaikea on, kun ei pysty oikein asennoitumaan mihinkään suuntaan.. Ensi viikolla opiskellaan täällä? eikun lennetään Suomeen? Mitähän tässä tapahtuu...? Niin ei voi kun luottaa, Jumala tietää.


Kiitos rukouksista.

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Minusinskin matka


Saimme vierailla Pitkästen, Joosen, Johannan, Hiljan 10v., Saiman 7v.,Selman 4v., ja Pietarin 1v. luona Minusinskissa. Pitkäset tekevät siellä seurakuntatyötä. Heidän elämästä siellä voi lukea  Pitkästen blogista
 Omskista Minusinskiin on noin 1600km. Lähdimme reissuun 18.10. ja palasimme eilen 29.10. myöhään yöllä. Matka oli todella upea ja antoisa. Saimme nähdä ja kokea paljon uutta, tietää työstä Minuskiskissa, Karatusassa ja sen lähikylissä. Jakaa ajatuksia "lajitovereiden" eli toisten lähettien kanssa. Paljon pohdimme tulevaisuutta, mihin Herra meitä johdattaa.  Erityisesti Karatusa ja siellä työskentelevä Lutshegovin perhe jäi sydämiimme.

"Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmasi, Jumala, kuinka valtava onkaan niiden määrä!
 Jos yritän niitä laskea, niitä on enemmän kuin on hiekanjyviä. Minä lopetan, mutta tiedän: sinä olet kanssani."
ps.139:17-18

Junassa on tunnelmaa...
Junamatkan ohjelmaa.
Naapurihytin koiranpentu kävi välillä leikkimässä meidänkin kanssa.

Heti ensimmäisenä aamuna saimme osallistua Minusinskin seurakunnan jumalanpalvelukseen.

Kirkkoherra Vjatseslav siunaa lapsia

Anni ja Elias uusien pyhäkoulukavereiden kanssa. Ilman yhteistäkin kieltä leikit sujuu ja vauhti kasvaa...

Seurakunnalla on oma lasten ylläpitämä kauppa, jonka tuotto menee pyhäkoulutyölle. Elias osti tytöiltä kortin.

Leikit jatkuivat pihalla. Jasha, Elias ja Anni

Koko viikon saimme majoittua Johannan ja Joosen luona. Vielä iso kiitos koko perheelle!

Matkalla Jergakiin. Johanna, Joose ja Pietari
Matkalla pysähdyimme syömään ja ostamaan eväitä. Kuvassa Saima.

Sajanin vuoristoa

Perillä Ergakissa





Anni Saiman ja Selman kanssa. Mukavaa kun oli lunta.

Aatto Lamminpää, Aatsa-pappa poikien kanssa.


Minusinskin seurakunnan nuortenillassa Luukaskin pääsi soittelemaan

Minusiskin seurakunnalla on hieno alttari

Nuortenilta
Olga ja Vjatseslav (Slava) Shadrin muuttivat kymmenen vuotta sitten työhön Minusinskiin. Juhlahetki seurakunnassa sen kunniaksi oli lämmin ja puhutteleva. 

Juhlaväki

Matkalla Karatusaan noin 100km päähän Minusinskin kaupungista.



Jumalanpalvelus Karatusan kirjastossa kirkkoherra Vitali Lutshegovin johdolla.
Pyhäkoulu Ylä-Suetukissa. Vitalin vaimo Antonina pitämässä.

Joose ja kakunsiunaus. Tarja Vekkeli oli tehnyt maukkaan kakun.

Tyttö Ylä-Suetukista

Ylä-Suetukin luterilainen kirkko, joka on rakennettu vuonna 1888.

Markus, Joose ja Vitali Karatusan kirkon rakennustyömaalla. Kirkon rakennusvaiheista voit lukea Kirkko Karatusaan blogista



Aljosha, Vitali, Dima, Antonina, Misha ja Sveta Lutshegov. Mahtava perhe, jonka luona saimme kyläillä.