tiistai 31. tammikuuta 2012

Päivä Kauniaisissa

Tänään pääsin minäkin koulutukseen Kauniaisiin. Olipas mukava pitkästä aikaa vierailla vanhassa koulussani, johon liittyy niiiiin paljon mukavia D7 muistoja. :)  Kovastihan olivat tilat uudistuneet eikä edes opettajien huoneeseen löytänyt ilman apua, mutta kun löytyi oli siellä kahvi ja suklaa tarjoilua. Kiitos Martti ja Lauri! Siinä sitten muisteltiin se traakinen opettajat vastaan oppilaat jalkapallopeli, joka jäikin viimeiseksi Diakin historiassa. Lopputuloksena oli kolme potilasta Jorvissa, joten ihan lääkärin kehoituksesta vaihtoi Diak-Kauniainen lajia. Perinne taisi siirtyä Ultimaten pelaamiseen..?
 Huomenna olisi sitten taas uusi päivä Kauniaisissa. Elias on nyt vuorostaan kipeä, joten Markus oli tämän päivän kotona. Huomenna saamme onneksi Ritva-Mamman hoitoavuksi. Eliaksella on flunssaa ja vain pientä lämpöä, mutta juuri siinä rajoilla, että voisiko päiväkodissa olla.
Viime viikko oli sillä tavalla "normaaali", että lapset olivat hoidossa ja me koulussa. Viime viikolla tuli vihdoin sellainen olo, että nyt lapset ovat päiväkotiin kotiutuneet. Elias haluaa heti tädin syliin ja siitä sitten rupeaa jo äitille ja iskälle vilkuttelemaan. Erityisen iloisia olimme, kun kuulimme, että Annilla on nyt se paras kaveri hoidossa. Ihme olikin, että tänäänkin Anni halusi mennä päiväkotiin, vaikka olisi saanut jäädä Eliaksen ja iskän kanssa kotiin. Niin niistä kavereista tulee tärkeitä.
Viime viikon opintoja olivat: Sukupuu ja lähetin identiteetti,  Kotimaa ja lähetti, opistolla vietimme myös kaikkien opiskelijoiden yhteistä lähetyspäivää tutustuen useampiin Kansanlähetyksen lähetyskohteisiin. Oli myös retkeä Lopelle tutustuen meitä ohjaaviin ja lähettäviin työntekijöihin ja yhdessä prosessoitiin taas! lähetystyöntekijää monesta eri näkökulmasta. Tämä opiskelu on yhtä prosessointia, mutta tärkeää. Onhan kyseessä iso elämänmuutos, johon tuleekin valmistautua huolella. Sen voimme sanoa, että ainakin meitä pidetään hyvää huolta!!
Viikonloppuna olimme Nummella ystävien häissä. Sunnnuntaina saimme ystäviä kylään Lohjalta. Markus on käynyt ahkerasti hiihtämässä useamman kerran viikossa. Minä vain kerran, mutta ehkä siitä se alkaa...?
Niin on pitänyt kirjoittaa meidän ns. normaalista päivärytmistä. Viemme lapset hoitoon aamupalalle noin klo 8. Siitä sitten pääsemme itse opistolle syömään aamiaista. klo 8.30 alkaa aamuhartaus ja 9 - 9.30 on henkilökohtainen hiljentyminen. Varsinainen opiskelu alkaa vasta 9.30. Aluksi veimme lapset hoitoon vasta 9jälkeen, mutta silloin päiväkodin lapset olivat jo pihalla ja meidän lasten oli jotenkin vaikeampi jäädä suoraan ulos, joten tämä 8 rytmi on osoittautunut hyväksi. Ja itselläkin oli haaveena, että tämän kurssin aikana kerkäisi myös hoitaa omaa uskoa, joten aamun hartaudet ja hiljentymiset ovat olleet ihan loisto juttu!
Opiskelupäivä päättyynormaalisti  klo 16 mennessä. Yleensä jo klo 14.30, mikä on hyvä, ettei tule niin pitkää hoitopäivää lapsille.

Rukousaiheeksi jätän teille edelleenkin lähetyskohteen selkiintymisen. Ja siihen asti, kun kohde on vielä epäselvä, niin toivon sellaista rauhaa ja epätietoisuuden sietokykyä.
 Myös asuntoasiassa saa meitä muistaa. Toivomme, että ennen kolmannen lapsen syntymää voisi meille löytyä isompi koti.
Siunausta viikkoosi!

Mari