perjantai 13. tammikuuta 2012



Ajatus blogin kirjoittamisesta on ollut minulla jo pitkään. Ihan jo siitä hetkestä lähtien, kun viime tammikuussa (2011) soitimme Kansanlähetykseen vähän kysyäksemme, milloin olisi hyvä hakea kurssille jne. Tämän puhelun jälkeen alkoi vahva prosessointi olisko nyt meidän aika lähteä lähetystyöhön, pitkään se on ollut minun omana, Markuksen ja sitten myös yhteisenä haaveena. Ja niin siinä kävi, että me haimme kurssille ja pääsimme. Nyt asumme Ryttylässä ja käymme Kansanlähetyksen lähetyslinjaa. Ja täällä on ollut ihan mahtavaa… :) Mutta palataan kohta siihen.
Laitoin tähän ensimmäiseksi kuvan meidän taulusta. Se on Ikean ja varmasti monellekin tuttu näky. Meillä taulu on ollut sohvan yläpuolella. Nojatuolissa olen sitten istunut ja katsellut tuota taulua, miettien Jumalan suunnitelmaa meidän elämälle(erityisesti viime vuoden aikana). Tie vie eteenpäin, kohti tuntematonta. Mahtavaa on, että voi luottaa siihen, että tämä tie on valmistettu. Jumala itse on valmistanut sen meille ja Jumalan kanssa sitä tietä on  turvallista kulkea, luottaen siihen, että Hän itse kulkee meidän kanssamme.  Tämän blogin nimi syntyi ajatuksena tuosta taulusta. Tien kulkijat on myös hieno näytelmä Lohjan Raamattukylässä. Tällä tavalla myös Lohjaa sydämessä kantaen… :)
Niin takana on muutto Lohjalta. Muutimme su 18.12. Muutto oli raskas niin kuin yleensäkin tapana on.. Mutta haluan jakaa ajatukseni muuton keskeltä. Hain lapset hoidosta illalla ja ajelimme siinä puoli kymmenen maissa kohti uutta kotia. Markus oli vielä hakemassa kuormaa muuttoautolla. Lapset nukkuivat takapenkillä ja itse olin tyytyväinen, että päivä oli jo näin pitkällä. Kohta muutto olisi ohi. Mieleni täyttyi myös ajatukset Lohjan elämästämme ja en voinut muuta kuin kiitollisena katsoa taaksepäin. Lohjalla tapasin rakkaan aviomieheni <3 ja olimme saaneet kaksi ihanaa lasta. Lohjalla tapahtui siis elämämme merkittävimpiä asioita. Lohjan seurakunnassa oli myös todella hyvä tehdä ja opetalla nuorisotyötä. Mahtava työtiimi, joiden kanssa sai jakaa näkyä, ei tarvinnut taistella. Saimme tutustua mahtaviin ihmisiin; ystäviin joiden kanssa toivoisimme yhteyden säilyvän. Myös tämä blogi helpoittanee meidän kuulumisten jakoa, kun aikaa ei ole kuulumisten jakamiseen jokaiselle erikseen, vaikka sitä haluisikin.  
Nyt olemme ja asumme siis Ryttylässä. Saimme kunnalta rivitalo kaksion, johon meillä oli hieman haastetta mahtua kaikkine tavaroinemme, mutta nyt olemme jo aika hyvin kotiutuneet ja luopuneet turhasta tavarasta. Lapset saivat hoitopaikan yksityisestä päiväkodista ja hoidon aloittaminen on kummallakin sujunut melko hyvin. Totta kai on normaalia väsymystä ja uuteen rytmiin, kotiin ja ”kaupunkiin” totuttelemista.
Minä ja Markus ollaan oltu todella innoissamme ja motivoituneita opiskeluun. Eka opiskeluviikko oli etäviikko. Silloin lapset totuttelivat hoitoon ja me teimme etätehtäviä opiston atk-luokassa. Koko viikko tuntui odottamiselta, koska tämä nyt oikeasti alkaa…
Tällä viikolla sitten vihdoin viimein lähetyslinja alkoi ”oikeesti”. Maanantaina oli käytännön infoa ja opiskelua aiheesta lähetystyöntekijäksi kasvamisesta…(vielä on kesken..;) Maanantai iltapäivästä ke iltapäivään pidettiin opistolla työntekijäpäivät tarkoittaen, että sinne tuli Kansanlähetyksen työntekijöitä ympäri Suomea. Päivät olivat mahtavat. Oli tosi hyviä Raamattuopetuksia, muutenkin sellaista kristittyjen aitoa kohtaamista, rukousta ja laulua. Olimme Markuksen kanssa kuin kuivia sieniä, jotka vain imivät kaiken. Ja Jotenkin ihana olla täällä sillä ajatuksella, että me saamme nyt varustautua, ottaa vastaan kaikki mitä annetaan.
Tällä viikolla meillä oli myös ”kenttähaastattelu” eli siis keskustelu siitä, että mihin me oikein suuntaamme. Tämän aiheen haluaisinkin jättää teille rakkaat ystävät nyt erityiseksi rukousaiheeksi. Paljon on puhuttu, että kohteemme olisi Venäjä ja Siperia, mutta vielä ei meillä ole asiasta varmuutta ja rauhaa. Muitakin kohteita olisi, missä meidän taitojamme tarvittaisiin. Rukoillaan siis. Toinen rukousaihe on edelleenkin riittävä lepo ja uni. Elias nukkuu edelleenkin hyvin vaihtelevasti ja muutto väsymyskin painaa vielä. Rukoillaan myös viisautta toimia oikein lasten kanssa, jotka myös välillä oireilevat kaikkea uutta ja väsymystä.
Kiitos aiheena on nyt tämä elo täällä. On rauha siitä, että olemme juuri nyt oikeassa paikassa ja oikeaaan aikaan. Tästä aikataulusta, kun minulla oli koko viime kevään iso epävarmuus, että onko vielä meidän aika lähteä. Kiitollinen olen siis saamastani rauhasta ja asioiden etenemisestä.Herran haltuun siis!

Mari