tiistai 31. tammikuuta 2012

Päivä Kauniaisissa

Tänään pääsin minäkin koulutukseen Kauniaisiin. Olipas mukava pitkästä aikaa vierailla vanhassa koulussani, johon liittyy niiiiin paljon mukavia D7 muistoja. :)  Kovastihan olivat tilat uudistuneet eikä edes opettajien huoneeseen löytänyt ilman apua, mutta kun löytyi oli siellä kahvi ja suklaa tarjoilua. Kiitos Martti ja Lauri! Siinä sitten muisteltiin se traakinen opettajat vastaan oppilaat jalkapallopeli, joka jäikin viimeiseksi Diakin historiassa. Lopputuloksena oli kolme potilasta Jorvissa, joten ihan lääkärin kehoituksesta vaihtoi Diak-Kauniainen lajia. Perinne taisi siirtyä Ultimaten pelaamiseen..?
 Huomenna olisi sitten taas uusi päivä Kauniaisissa. Elias on nyt vuorostaan kipeä, joten Markus oli tämän päivän kotona. Huomenna saamme onneksi Ritva-Mamman hoitoavuksi. Eliaksella on flunssaa ja vain pientä lämpöä, mutta juuri siinä rajoilla, että voisiko päiväkodissa olla.
Viime viikko oli sillä tavalla "normaaali", että lapset olivat hoidossa ja me koulussa. Viime viikolla tuli vihdoin sellainen olo, että nyt lapset ovat päiväkotiin kotiutuneet. Elias haluaa heti tädin syliin ja siitä sitten rupeaa jo äitille ja iskälle vilkuttelemaan. Erityisen iloisia olimme, kun kuulimme, että Annilla on nyt se paras kaveri hoidossa. Ihme olikin, että tänäänkin Anni halusi mennä päiväkotiin, vaikka olisi saanut jäädä Eliaksen ja iskän kanssa kotiin. Niin niistä kavereista tulee tärkeitä.
Viime viikon opintoja olivat: Sukupuu ja lähetin identiteetti,  Kotimaa ja lähetti, opistolla vietimme myös kaikkien opiskelijoiden yhteistä lähetyspäivää tutustuen useampiin Kansanlähetyksen lähetyskohteisiin. Oli myös retkeä Lopelle tutustuen meitä ohjaaviin ja lähettäviin työntekijöihin ja yhdessä prosessoitiin taas! lähetystyöntekijää monesta eri näkökulmasta. Tämä opiskelu on yhtä prosessointia, mutta tärkeää. Onhan kyseessä iso elämänmuutos, johon tuleekin valmistautua huolella. Sen voimme sanoa, että ainakin meitä pidetään hyvää huolta!!
Viikonloppuna olimme Nummella ystävien häissä. Sunnnuntaina saimme ystäviä kylään Lohjalta. Markus on käynyt ahkerasti hiihtämässä useamman kerran viikossa. Minä vain kerran, mutta ehkä siitä se alkaa...?
Niin on pitänyt kirjoittaa meidän ns. normaalista päivärytmistä. Viemme lapset hoitoon aamupalalle noin klo 8. Siitä sitten pääsemme itse opistolle syömään aamiaista. klo 8.30 alkaa aamuhartaus ja 9 - 9.30 on henkilökohtainen hiljentyminen. Varsinainen opiskelu alkaa vasta 9.30. Aluksi veimme lapset hoitoon vasta 9jälkeen, mutta silloin päiväkodin lapset olivat jo pihalla ja meidän lasten oli jotenkin vaikeampi jäädä suoraan ulos, joten tämä 8 rytmi on osoittautunut hyväksi. Ja itselläkin oli haaveena, että tämän kurssin aikana kerkäisi myös hoitaa omaa uskoa, joten aamun hartaudet ja hiljentymiset ovat olleet ihan loisto juttu!
Opiskelupäivä päättyynormaalisti  klo 16 mennessä. Yleensä jo klo 14.30, mikä on hyvä, ettei tule niin pitkää hoitopäivää lapsille.

Rukousaiheeksi jätän teille edelleenkin lähetyskohteen selkiintymisen. Ja siihen asti, kun kohde on vielä epäselvä, niin toivon sellaista rauhaa ja epätietoisuuden sietokykyä.
 Myös asuntoasiassa saa meitä muistaa. Toivomme, että ennen kolmannen lapsen syntymää voisi meille löytyä isompi koti.
Siunausta viikkoosi!

Mari

maanantai 23. tammikuuta 2012

Viime viikko

Yritän päivittää tätä blogia nyt alkuun kerran viikossa, mutta katsotaan miten onnistuu.
Viime viikko ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Annille nousi korkea kuume tiistaina ja loppuviikko menikin sitten kotosalla. Vähän jo kerkesimme Annista huolestuakin, kun yli 40asteen kuume kesti useamman päivän, mutta onneksi nyt Anni on jo terve. Anni itsekin oli tänään sanonut päiväkodissa tädeille, että on iloinen, kun saa olla terve. Terveys onkin sellainen jokapäiväinen  kiitoksen aihe, minkä liiankin helposti unohtaa.

Annin kuumeilu tarkoitti siis sitä, että vuorotellen kävimme Markuksen kanssa opiskelemassa, minä vähemmän, mutta kävin kuitenkin. Torstai päivän harmina oli minulla aamupalan yhteydessä lohjennut hammas. Onneksi sain samlla päivälle päivystysajan ja särky saatiin kuriin. Varsinaisen ajan sain sitten noin kuukauden kuluttua. Voipi olla, että tarvitaan juurihoitoa tms.. Tätä hammasasiaa saa muistaa rukouksin. Kokemukseni juurihoidoista Lohjalta eivät ole kovin hyviä, joten olen aika lailla hammaslääkäri kammoinen tällä hetkellä. Parempi olisi kuitenkin hoitaa hampaat hyvin nyt täällä Suomessa, eipä houkuttele Venäjän tms. maan hammaslääkäri vastaanotot. Ihan viimeisenä sinne!!!

Ajattelin, että voisin nyt tänne aina kirjoitttaa mitä aiheita meillä oli opinnoissa, koska moni on niistä kysynyt ja on kiinnostunut. Eli siis viime viikolla pohdimme lähetyksen historiaa, lähetyksen moniarvoisuutta. Sitten opimme käytännön jutuista kuinka keräämme tuki/rukousrenkaan ja teemme nimikkosopimuksia eri seurakuntien kanssa ja muutenkin saimme tietoa kuinka rahoitus käytännössä meille järjestyy. Perjantaina oli Kirkon Lähetystyön Keskuksen järjestämä ensimmäinen koulutuspäivä Kauniaisissa. KLK järjestää kaikille eri järejstöissä lähetystyöntekijöiksi opiskeleville yhteistä koulutusta eli perjantaina mukana oli opiskelijoita Suomen Lähetysseurasta, Sleystä, Kylväjästä ja Kansanlähetyksestä.  Nyt päivän aiheena oli KLK:n esittelyä ja perhetyön menetelmiä. Markuksen mukaan päivä oli mielenkiintoinen. Itse olin kotona lasten kanssa. Tämä vähän harmitti. Mutta onneksi uusia koulutuksia tulee vielä. On ihan mukava tavata myös muiden järjestöjen opiskelijoita. Joukossa on muutamia tuttujakin.

Viikonloppuina olemme nauttineet ihan vain kotona olosta, päiväunista :), koko perheen voimin ulkoilusta:pulkkamäestä etenkin. Asumme noin 500m päässä opistosta. Opiston pihalla on kiva leikkipuisto ja hyvä pulkkamäki. Siellä sitten viihdymme koko perhe. Silloin, kun opistolla on viikonlopputapahtuma saamme käydä myös siellä syömässä. Tätä etua olemmekin hyödyntäneet useaaan kertaan.
Viime lauantaina kävin aamupäivällä Lohjalla vielä asioita hoitamassa ja muutamaa ystävää tapaamassa. Oli myös kiva ylläri tavata pari kivaa Lohjan nuorta Pressossa :) terkkui vaan tytöt!
Iltapäivän ja illan olinkin sitten kaverin polttareissa Vihdissä. Mukavaa oli sielläkin.

Tänään maanantaina opiskelu alkoi englannin kokeella, joka  kesti koko päivän. Vaikea ja pitkä oli. Onneksi on nyt ohi. Jännityksellä jään odottamaan tuloksia. Markus oli koko päivän Helsingissä teologian opintojen parissa (pro seminaarissa), joten englannin koe (tuska;) odottaa vielä häntä.

Tässä näitä viime viikon kuulumisia. Kirjoitelkaa ja kommentoikaa rohkeasti tänne blogiimme olisi kiva kuulla myös teistä. Markus tässä taustalla soittelee kitaraa ja lauleskelee. Johdasta matkalle soi juuri...  Laulun sanoin toivon siunausta ja mukavaa viikkoa jokaiselle. Kiitos kun olette olemassa ja mukana matkalla! :)

"Edessäsi pitkä tie sinut seikkailuihin vie.
Älä pelkää olleenkaan, turvaa yksin Jumalaan.
Johdatusta matkalle, turvallinen olkoon se.
Tehtäväsi täyttää saat. Muille siunausta jaat.
Johdatusta matkalle. Turvallinen olkoon se."
san. Anna-Mari Kaskinen


perjantai 13. tammikuuta 2012

Uusi tulokas :)

Tässä tosiaan kirjoitin ekan blogi tekstin kokonaan mainitsematta uudesta tulokkaasta ihan kuin se jokin salaisuus olisi, mutta ei tosiaan enää, koska joka minut näkee niin huomaa kyllä :) Että totta tosiaan meille on tulossa pikku Aitamäki nro 3 :).  LA on 14.7.
Välillä sitä ollaan mietitty, että ihanko hulluja sitä ollaan, kun nyt sitten vielä kolmas lapsi tähän elämäntilanteeseen, mutta rauha on tämänkin asian kanssa nyt. Eipä olla ensimmäisiä, jotka saavat kurssin aikana vauvan, eikä varmaan viimeisiä. :)
Ensimmäinen ultra oli joulun jälkeen ja kaikki oli hyvin. Tätäkin asiaa ja meidän pientä saa muistaa rukouksin. Kiitän!

Mari


Ajatus blogin kirjoittamisesta on ollut minulla jo pitkään. Ihan jo siitä hetkestä lähtien, kun viime tammikuussa (2011) soitimme Kansanlähetykseen vähän kysyäksemme, milloin olisi hyvä hakea kurssille jne. Tämän puhelun jälkeen alkoi vahva prosessointi olisko nyt meidän aika lähteä lähetystyöhön, pitkään se on ollut minun omana, Markuksen ja sitten myös yhteisenä haaveena. Ja niin siinä kävi, että me haimme kurssille ja pääsimme. Nyt asumme Ryttylässä ja käymme Kansanlähetyksen lähetyslinjaa. Ja täällä on ollut ihan mahtavaa… :) Mutta palataan kohta siihen.
Laitoin tähän ensimmäiseksi kuvan meidän taulusta. Se on Ikean ja varmasti monellekin tuttu näky. Meillä taulu on ollut sohvan yläpuolella. Nojatuolissa olen sitten istunut ja katsellut tuota taulua, miettien Jumalan suunnitelmaa meidän elämälle(erityisesti viime vuoden aikana). Tie vie eteenpäin, kohti tuntematonta. Mahtavaa on, että voi luottaa siihen, että tämä tie on valmistettu. Jumala itse on valmistanut sen meille ja Jumalan kanssa sitä tietä on  turvallista kulkea, luottaen siihen, että Hän itse kulkee meidän kanssamme.  Tämän blogin nimi syntyi ajatuksena tuosta taulusta. Tien kulkijat on myös hieno näytelmä Lohjan Raamattukylässä. Tällä tavalla myös Lohjaa sydämessä kantaen… :)
Niin takana on muutto Lohjalta. Muutimme su 18.12. Muutto oli raskas niin kuin yleensäkin tapana on.. Mutta haluan jakaa ajatukseni muuton keskeltä. Hain lapset hoidosta illalla ja ajelimme siinä puoli kymmenen maissa kohti uutta kotia. Markus oli vielä hakemassa kuormaa muuttoautolla. Lapset nukkuivat takapenkillä ja itse olin tyytyväinen, että päivä oli jo näin pitkällä. Kohta muutto olisi ohi. Mieleni täyttyi myös ajatukset Lohjan elämästämme ja en voinut muuta kuin kiitollisena katsoa taaksepäin. Lohjalla tapasin rakkaan aviomieheni <3 ja olimme saaneet kaksi ihanaa lasta. Lohjalla tapahtui siis elämämme merkittävimpiä asioita. Lohjan seurakunnassa oli myös todella hyvä tehdä ja opetalla nuorisotyötä. Mahtava työtiimi, joiden kanssa sai jakaa näkyä, ei tarvinnut taistella. Saimme tutustua mahtaviin ihmisiin; ystäviin joiden kanssa toivoisimme yhteyden säilyvän. Myös tämä blogi helpoittanee meidän kuulumisten jakoa, kun aikaa ei ole kuulumisten jakamiseen jokaiselle erikseen, vaikka sitä haluisikin.  
Nyt olemme ja asumme siis Ryttylässä. Saimme kunnalta rivitalo kaksion, johon meillä oli hieman haastetta mahtua kaikkine tavaroinemme, mutta nyt olemme jo aika hyvin kotiutuneet ja luopuneet turhasta tavarasta. Lapset saivat hoitopaikan yksityisestä päiväkodista ja hoidon aloittaminen on kummallakin sujunut melko hyvin. Totta kai on normaalia väsymystä ja uuteen rytmiin, kotiin ja ”kaupunkiin” totuttelemista.
Minä ja Markus ollaan oltu todella innoissamme ja motivoituneita opiskeluun. Eka opiskeluviikko oli etäviikko. Silloin lapset totuttelivat hoitoon ja me teimme etätehtäviä opiston atk-luokassa. Koko viikko tuntui odottamiselta, koska tämä nyt oikeasti alkaa…
Tällä viikolla sitten vihdoin viimein lähetyslinja alkoi ”oikeesti”. Maanantaina oli käytännön infoa ja opiskelua aiheesta lähetystyöntekijäksi kasvamisesta…(vielä on kesken..;) Maanantai iltapäivästä ke iltapäivään pidettiin opistolla työntekijäpäivät tarkoittaen, että sinne tuli Kansanlähetyksen työntekijöitä ympäri Suomea. Päivät olivat mahtavat. Oli tosi hyviä Raamattuopetuksia, muutenkin sellaista kristittyjen aitoa kohtaamista, rukousta ja laulua. Olimme Markuksen kanssa kuin kuivia sieniä, jotka vain imivät kaiken. Ja Jotenkin ihana olla täällä sillä ajatuksella, että me saamme nyt varustautua, ottaa vastaan kaikki mitä annetaan.
Tällä viikolla meillä oli myös ”kenttähaastattelu” eli siis keskustelu siitä, että mihin me oikein suuntaamme. Tämän aiheen haluaisinkin jättää teille rakkaat ystävät nyt erityiseksi rukousaiheeksi. Paljon on puhuttu, että kohteemme olisi Venäjä ja Siperia, mutta vielä ei meillä ole asiasta varmuutta ja rauhaa. Muitakin kohteita olisi, missä meidän taitojamme tarvittaisiin. Rukoillaan siis. Toinen rukousaihe on edelleenkin riittävä lepo ja uni. Elias nukkuu edelleenkin hyvin vaihtelevasti ja muutto väsymyskin painaa vielä. Rukoillaan myös viisautta toimia oikein lasten kanssa, jotka myös välillä oireilevat kaikkea uutta ja väsymystä.
Kiitos aiheena on nyt tämä elo täällä. On rauha siitä, että olemme juuri nyt oikeassa paikassa ja oikeaaan aikaan. Tästä aikataulusta, kun minulla oli koko viime kevään iso epävarmuus, että onko vielä meidän aika lähteä. Kiitollinen olen siis saamastani rauhasta ja asioiden etenemisestä.Herran haltuun siis!

Mari